Hilkka lähti Tervolaan, mutta jos joku nyt ei enää muista, millainen hän oli, tästä voi vielä lukaista.
Hilkka "Hissu" Kallio
Miten jaksat nuoria joka päivä?
Onhan se välillä rankkaa, mutta on myös kiva jutella nuorten kanssa ja olla mukana nuorten arjessa. Kun ottaa viikonlopun rennosti, lepää, liikkuu ja syö hyvin niin jaksaa taas. Ammatinvalintakysymys...
Mikä on parasta työssäsi?
No se kun nuokkarin ovet menee kiinni ja nuoret lähtee kotiin... No ei! Parasta on käytännön työ, nuorten kanssa oleminen. Parhaimpia hetkiä on ne, kun saa nuoret innostumaan jostain ja tekemään itse, osallistumaan aktiivisesti tekemiseen.
Entäs tylsintä?
Jatkuva kiire. Vähän rassaa myös seilaaminen kahden kunnan välillä, koska olen myös Ypäjän nuoriso-ohjaaja.
Mietitkö nuorten asioita vapaa-aikana?
Kyllä ne pyörii mielessä aika paljon. Usein lenkillä ollessa tulee pohdittua työasioita ja esim. mietittyä toimintaa. En kuitenkaan murehdi nuorten asioita yökaupalla, eikä ne häiritse rentoutumista ja vapaa-aikaa. Joskus olen tosin nähnyt painajaisia, joissa olen heittänyt nuoria ulos nuokkarilta, kun ovat alkaneet riehua...
Miten olet päätynyt nuoriso-ohjaajaksi?
(Pitkä tarina...) Olin yläkoulussa aktiivinen seurakuntanuori, ja ajattelin lähteä opiskelemaan nuoriso-ohjaajaksi. Meidän nuoriso-ohjaaja oli kuitenkin sitä mieltä, ettei missään tapauksessa kannata... Arvostin häntä paljon, joten uskoin häntä ja unohdin koko asian.
Sitten opiskelin psykiatrista sairaanhoitoa, mutta valmistuin hevosenhoitajaksi... Tein hevosenhoitajan töitä melkein 10 vuotta. Sitten aloin ajatella, että elämässä täytyy tehdä muutakin ja päätin hakea kouluun. Laitoin yhteishaussa kaksi ekaa hakuvaihtoehtoa lähihoitajakouluun. Hakemukseen pitää laittaa kolme vaihtoehtoa, joten arvoin hakuoppaasta silmät kiinni, ja sormi osui kohtaan Kanneljärven opisto, nuoriso-ohjaaja, Hormajärvi... Nimi ei sanonut mitään, joten soitin äidille. Äidin vastaus oli: MIKÄ IHMEEN HORMAJÄRVI!?!
No, sain kutsut kaikkiin päsykokeisiin, mutta olin jo alkanut pitää ajatusta nuoriso-ohjaajakoulutusta hyvänä ja päättänyt mennä vain sen pääsykokeisiin. Pääsykokeet olivat vaikeat, mutta pääsin sisään ja opiskelun aikana vahvistui, että valinta oli oikea.
Mitä pelkäät?
Pimeää. Minulla on aina valo päällä ja jos oikein pelottaa niin radiokin päällä. En pysty katsomaan mitään jännittäviä ohjelmia tai lukemaan jänniä kirjoja, näen heti painajaisia. Pelkään myös väkivaltaa, sotaa ja onnettomuuksia. Jos näen vaikka ambulanssin, niin tuntuu pahalta ja pelottaa että jollekin on sattunut tosi pahasti..
Millainen olit teininä?
Harrastin paljon kaikenlaista: Olin aktiivinen srk-nuori, soitin poikkihuilua, suunnistin ja hiihdin. Olin myös hevostyttö henkeen ja vereen. Äiti herätti minut ennen koulun alkua ja pyöräilin tallille heppoja ruokkimaan. Illalla saatoin lähteä vielä 11 aikaan hiihtämään...
Koulun suhteen olin vielä seiskalla aika huoleton, enkä nähnyt oikeastaan yhtään vaivaa. Kasilla aloin tosissaan nostaa numeroita ja luin hirveesti kokeisiin.
Koulussa taisin olla aika angsti. Siihen aikaan oli Leviksen 501:t must - ne löytyi, ja bootsit ja nahkarotsi... Melkein jokaisella yläasteen koulukirjani sivulla lukee "elämä on paskaa". Kuvittelin olevani aika kova...
Ehkä angstaaminen oli kuitenkin hyväntahtoista, jälkeenpäin ajateltuna aika koomista... Oikeasti olin aika kiltti lapsi, noudatin sääntöjä, en ryypännyt tai tupakoinut. En ollut edes yhtään päivää pois koulusta yläasteen aikana!